perjantai 31. elokuuta 2012

Perjantaipäivän satoa

Tuttuun tapaan keräsin kauppakassillisen papuja, jotka kotona pilkoin, kiehautin ja laitoin ennestääkin täyteen pakastimeen. Pavut ovat kiitollisia pakastettavia: maku ei muutu ja jos kiehautuksen jälkeen käyttää jäävedessä, värikin säilyy kauniina. Kesäkurpitsa ja hokkaidokurpitsa olivat innostuneet kasvattamaan lisää hedelmiä, niistä pitää keksiä viikonlopun ruoka. Levitin syyslannoitteen marjapensaille, nyt ei pieni vesisade haittaisi. Herne ei enää tuota palkoja, revin varret parista penkistä ja käänsin maan ja nyt on selkä hellänä.


Papua riittää vaikka taimia ei kovin monta tänä vuonna ollutkaan

Kesäkurpitsa ja hokkaidokurpitsa sulassa sovussa

Purjo olisi jo valmista korjattavaksi

Valkosipulin kynsistä ja näistä pikkukynsistä saadaan satoa ensi vuonna

Palstanaapurin lantut näyttävät muhkeilta




tiistai 28. elokuuta 2012

Kasvimaakirjoja

Kasvimaan hoidosta on kirjoitettu ja kirjoitetaan jatkuvasti kirjoja ja oppaita. Teorian opiskelu ei varmaankaan ole turhaa, riittäähän vihannesmaan hoidossa todellakin opiskeltavaa. Kaikki kirjat eivät ole yhtä innostavia, ainakin minuun iskee masennus, jos heti alussa aletaan selvittää, kuinka valtavalla työllä maa pitää tyhjentää monivuotisista rikkakasveista ja kääntää lapionpiston (tai jopa kahden) syvyydeltä ja lisätä ties mitä taikakemikaaleja (maa-analyysin perusteella). Ammattilaiset kirjoittavat usein noin. Harrastelijat tietävät paremmin, mitä kautta innostus kasvaa toiminnaksi. Tänä vuonna on ilmestynyt Sonja Lumpeen puutarhakirja, se on varauksessa kirjastossa, nykyään tutustun sisältöön ennen ostamista.Tässä osa minun puutarhakirjastosta:

Hyödyllisiä kirjoja

 Lena Israelsson on toimittaja ja harrastajapuutarhuri, joka kirjoittaa vihannesten viljelystä innostavasti ja asiantuntevasti. Kirja on aivan muhkea tietopankki eikä siinä ole turhaa asiaa lainkaan. Palaan omaan kirjaani aina kun vastaan tulee ongelmia, yleensä niihin löytyy vastaus tästä kirjasta. Kirjassa on esitelty tavallisten vihannesten lisäksi myös hiukan harvinaisempien vihannesten viljelyä kuten vaikkapa mansikkakoiso, ananaskirsikka ja tomatillo. Jos pitäisi omistaa vain yksi keittiöpuutarhakirja, se olisi tämä.




Arno Kasvin ja Simo Laineen Arnon keittiökasvit esittelee tavallisten ja erikoisten vihannesten viljelyn sujumista Turun kasvitieteellisesen puutarhan kokemusten perusteella. Kokeilin kirjan perusteella jääpäivikkiä ruukussa ja kyllä siitä tuli ihan yhtä kaunista ja hyvää kuin kirjassa luvattiin. Kirjassa on myös monipuolinen maustevihannesten kasvatusosio. Myös kotipuutarhaan sopivien torjunta-aineiden kuten chilisumutteen, mäntysuopaliuoksen, minttuteen, raparperiveden ja ruokasoodasumutteen valmistusohjeet löytyvät sivuilta.

 Toiseksi paras kasvimaakirja on puutarhapäiväkirja. Tämän huomaa aina keväällä (kun ei ole merkinnyt muistiin, mitä kasvoi edellisenä kesänä missäkin, mitä lajiketta ja miten onnistui). Ei toki tarvitse olla valmis päiväkirja, ruutuvihko käy ihan hyvin. Yllättävän vähän asioita muistaa ilman muistiinpanoja...
Kotipuutarha-lehden Hyvän sadon hyötytarha on ilmestynyt vuonna 2000, en tiedä onko siitä otettu uusintapainoksia. Kirjassa on melko tiivistetysti käyty läpi tavallisimpien vihannesten, marjojen ja hedelmien viljely. Sopii perusasioita kaipaavalle koska ei jaarittele ylimääräistä. Kirjassa kurpitsa on kurpitsa, ei esim. sweet mama, öljykurpitsa tai hokkaidokurpitsa. Uusia ideoita kaipaava nappaa jonkin muun kirjan.
 Tämän kirjan ostin kirjoittajan perusteella. Kirja esittelee ideoita ja keinoja muuttaa pienikin tila/ruukku/parveke virkistäväksi puutarhaksi joko silmäniloksi tai tuottamaan syötävää. Kirjassa on paljon vinkkejä kaikenlaisille viljelijöille ja on tosi ajankohtainen, onhan esim. kasvusäkkiviljely kaupungeissa, jopa kerrostalojen katoilla tullut yllättäen suosituksi.
 Lena Israelssonin Grönsaksodling on tiivistetty ja runsaammin kuvitettu painos keittiöpuutarhakirjasta. Kirjassa on vuoden viljelykalenteri ja kätevä lista eri kasvisten kasvuvauhdista, koosta, viljelyvaatimuksista ja sadonkorjuusta. Mukava katsella hienojen kuvien ansiosta.
 Tämä on sellainen puutarhanhoidon perusteos, että varmaan pitää luokitella hyödylliseksi. Kirjaa lukiessa viljely alkaa tuntua työläältä ja melko tylsältä ja kaikki mahdolliset taudit ja rikkaruohot tuntuvat uhkaavan satoa. Kuitenkin kirjasta löytyy tosi paljon perustietoa vihannesten kasvuvaatimuksista, viljelykierrosta ja sadonkorjuusta. Kirjasta vähintään puolet käsittelee pihaa ja koristekasveja eli jos viljelee vain vihanneksia, tässä kirjassa on liikaa asiaa.
Kirjan julkaisuvuosi 1995 mutta on hyvin ajankohtainen edelleen. Kirjassa on erittäin perusteellinen perunanviljelyosio heti ensimmäisenä, luettelo myös eri perunalajikkeista, taudin- ja varastoinninkestävyydestä ja mausta. Vihannesten viljelyosiossa on myös kerrottu niiden lääkinnällisistä ominaisuuksista ja perimätiedosta. Esimerkiksi lemmenjuoma kyntelistä on yksi kirjan vanhoista resepteistä. Hyvin hyödyllinen kirja edelleen.
Tämä taitaa olla ensimmäinen puutarhakirjani, julkaisuvuosi 1989. Jos ei välitä värikkäistä suurista kuvista niin tämä kirja on silloin omiaan. Kotipuutarhurin pikkujättiläinen sisältää kaiken mahdollisen kukkien, pensaiden ja vihannesten viljelystä, uhkaavista vaaroista, sadonkorjuusta ja varastoinnista. Ei mikään ideakirja, viljely tehdään juuri sääntöjen mukaan ja rivit vedetään suoriksi langan avulla. Sopii säntillisille ihmisille.
Tämä on hauska pieni kirja Pelle Pelottoman puutarhakeksinnöistä, erityisesti kompostoinnista. Raimo ja Tuula Flink kertovat mökkinelmistaan ja todellisuudesta, pihan rakentamisesta, erilaista puutarhanhoitoa helpottavista keksinnöistä ja komposteista. Sopii ekomökkiläiselle.







Ideakirjoja



 Nämä kaikki kirjat voivat antaa ideoita pihan ja puutarhan laittamiseen. Varsinaisiksi tietopakkauksiksi näistä ei ole. Kirjoissa on kauniit kuvat, joista voi saada ajatuksia oman unelmapuutarhan suunnitteluun. Näitä lainaan pitkällä laina-ajalla.









































Kirjoja erityistilanteisiin

Nämä kirjat ovat hyödyllisiä, silloin kun juuri haluaa perehtyä juuri kirjan yhteen asiaan. Näillä ei ole minulle enää käyttöä, annan halukkaalle.


maanantai 27. elokuuta 2012

Möhöjuuren muistelmia

Maanantaipäivän iloja
 Taas yksi ihana aurinkoinen loppukesän päivä. Vietin vapaapäivää koiravahtina, lenkki suuntautui tietenkin palstalle. Kurkistelin naapureiden palstoille ja kyllä näytti kivalta. Jokohan ensi kesänä mekin voisimme kokeilla ruusukaalia, naurista yms., olemme joutuneet pitämään taukoa näiden ristikukkaisten viljelyssä möhöjuuren vuoksi. Möhöjuuren itiöt voivat kuulemma elää maassa jopa 20 vuotta, mutta 10 vuoden tauon jälkeen voisi kokeilla onko tauti poistunut.
Nyt olisi jo sadonkorjuulla kiire

Aika söpön näköisiä ruusukaaleja

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kohopenkin suunnittelua

Nytpäs vierähtikin lähes viikko ilman pistäytymistäkään kasvimaalla. Kävin tapaamassa pääkaupunkiseudulle muuttaneita tyttäriäni, joille toki vein kasvimaatuliaisina hillopurkkeja. Pavuthan olivat tehneet hurjan määrän palkoja, niitä tuli kaupan muovikassillinen. Kesäkurpitsa oli vähän laiskotellut, viikon aikana oli ilmestynyt vain yksi syötävän kokoinen kurpitsa.  Muuten kasvimaalla oli nyt keltaisten ja punaisten kukkien ilotulitulitus, laitan tähän nyt muutamia punaisten kukkien kuvia. Palstoilla oli paljon porukkaa ja Olga-koira tervehti ylenpalttisen iloisesti jokaista, onneksi kasvimaavaatetus ei hätkähdä multatassujen taputuksista.
Kaijan hajuherneet, tosi kaunis ja erikoinen väri

Palsta-alueen kaunein maloppiryhmä

Naapurin Leenan punahatut


Keskustelimme myös kohopenkkien koostumuksesta. Olemme monta vuotta tehneet aina syksyisin kohopenkin, jossa seuraavana kesänä kasvaa kurpitsa, sitä seuraavana yleensä purjo ja sitten se onkin valmista tavaraa sekoitettavaksi kasvimaahan. Tässä kuva Lena Israelssonin Keittiöpuutarhurikirjan kohopenkistä: alimmaisena on risuja, oksia yms. karkeampaa tavaraa, meillä yleensä auringonkukkien varret. Seuraavana ruohotuppaita ja kasvinjätteitä, sen päälle kunnon kerros hienompaa jätettä, esimerkiksi puiden lehtiä ja siihen voi jo sekoittaa hevosenlantaa (kanakakkarakeetkin käy) ja jos on vanhaa kompostia, sitä vielä päälle. Päällimmäiseksi multakerros. Meillä kaiken päällä on mansikkamuovi, mutta se ei ole välttämätön, pitää kuitenkin penkin kosteampana. Kun olemme keväällä istuttaneet kurpitsantaimia, olemme kaivaneet penkkiin kuopan, kastelleet hyvin ja laittaneet siihen kaupan multaa ja taimen multaan. Hyvin ovat kasvaneet.
Kohopenkin syvin olemus
Olga kitkemässä rikkaruohoja

tiistai 21. elokuuta 2012

Sipulia sipulia

Sadonkorjuupäivänä nostimme kaikki loput sipulit maasta. Aika paljon niitä olikin, varsinkin kun ottaa huomioon, ettei minulla ole minkäänlaista säilytyspaikkaa. Siispä syömään sipulia. Kaivelimme myös loput perunat, niitä onneksi ei ollut monen kuukauden tarpeiksi. Kesäkurpitsa oli vielä jaksanut kasvattaa kolme hyvänkokoista hedelmää eikä papukaan ollut masentunut kylmistä öistä. 
Valkosipulia on ehkä riittävästi

Sipulit terassilla kuivumassa



lauantai 18. elokuuta 2012

Lämpöaallon hemmottelemat

Kesä tuli takaisin! Kotona varjossa 23,9 astetta, palstalla ainakin 26. Pavut ovat innostuneet lämpöaallosta niin, että kasvun voi melkein nähdä. Kasvimaa kukkii nyt keltaisena ja oranssina: krassit, kehäkukat, kultapallot ja siellä täällä auringonkukatkin värittävät maisemaa. Papuja on tullut enemmän kuin jaksamme syödä, osa on päässyt pakkaseen odottamaan sopivaa hetkeä. Perunat syödään maasta sitä mukaan kuin ruokaa tehdään.

Pavut ovat nyt päässeet oikein vauhtiin kasvussaan

Naapurin Leenan hernesato on melko muhkea

Sipulissakin on kaunis kukka, myös mehiläisen mielestä

Kultapallo on nimensä veroinen

Kehäkukka kuuluu ilman muuta kasvimaalle

torstai 16. elokuuta 2012

Naapurien piknikillä kuokkimassa

Naapurit nautiskelevat lämpimästä

Kerrassaan mahtava loppukesän päivä ja varsinkin ilta! Tarkoituksena oli kerätä loput viinimarjat ja toki sen teimmekin. Naapuripalstalla oli aivan mainio piknikmeininki ja meidätkin pyydettiin kahville ja munkille. Kylläpä maistui hyvältä. Unelmoimme vielä pitkään tulevista eläkepäivistä, jolloin tulemme kauniina päivänä kasvimaalle koko päiväksi eväiden kanssa, kilistelemme maljoja ja onnittelemme itseämme mainiosta harrastuksesta.

Korjasimme tietysti satoa: papua, hernettä, perunaa, sipulia, kesäkurpitsaa, kurkkua ja palsternakkaa, viinimarjaa ja vadelmia. Osa palsternakoista muistuttaa enemmän mustekaloja, mutta makuun se ei vaikuta.

Palstenakat, eivät ihan täytä EU-direktiivejä

tiistai 14. elokuuta 2012

Tilliä ja uusia perunoita

Tillistä osa onnistui, osa ruskettui oudosti
Aivan ihana loppukesän lämmin päivä! Parempi kuin kesähelle. Kasvimaalla pikainen piipahdus, tilliä ja perunoita aterian pohjaksi, seuraksi paistoin pannulla kesäkurpitsaa ja sipulia (valkosipulia tietysti myös), suolat, pippurit ja ihan tilkka soijakastiketta mausteeksi, näillä mentiin tämä päivä. En malta olla laittamatta kuvaa kasvimaan ulkopuolelta Olgan uudesta tuttavuudesta, labbis Patesta. Kyllä oli menoa ja meininkiä kun nämä kaksi kakaraa painelivat ympäri koirapuistoa, Olga aivan näytti siltä kuin sitä olisi naurattanut Paten kanssa puuhailu.
Pate ja Olga, labradorinnoutaja ja lancashire heeler


maanantai 13. elokuuta 2012

Kasvimaan työkaluja

Käytetyimmät työkalut
Kasvimaalle on kulkeutunut kaikenlaisia käteviä ja vähemmän käteviä työkaluja. Selkää tietenkin pitää yrittää säästää pitkävartisilla kaluilla. Tärkein ehdottomasti on terävä lapio, sitä tarvitaan vähän joka käänteessä. Keväällä harava on hyvä apuväline penkkien tasoittelussa, kesän mittaan sitä tuskin tarvitaan. Heilurihara on aivan ehdoton rikkaruohosodassa, sillä katkeaa ruoho kuin ruoho, piharatamo joskus pistää hanttiin mutta yleensä häviää. Heiluriharakin kannattaa terottaa niin toimii liukkaasti. Talikko on tarpeellinen viimeistään sadonkorjuussa perunan ja juuresten nostossa, mutta kyllä kompostinkin saa talikolla kätevämmin hajotettua kuin lapiolla. Halpatalikoita on syytä välttää, niiden piikit taipuilevat miten sattuu. Näiden lisäksi meillä on erilaisia lyhytvartisia työkaluja istutus- haraus- ja maankuohkeutushommiin. Kumma kyllä yhtään työkalua ei meiltä ole varastettu, eivät ehkä näytä kovin arvokkailta. Vanhat muovituolit palvelevat vielä palstalla kahvittelupaikalla, erittäin tärkeät työvälineet siis!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Sadonkorjuupataa ja silmänruokaa

Espanjanneito on melko mitätön kukkana, mutta siihen tulee kauniit siemenkodat
Kasvimaa on siinä vaiheessa, että siellä on hyvä käydä vähintään joka toinen päivä. Pavut, kesäkurpitsa, herneet ja vadelmat valmistuvat sellaista vauhtia, että kovin monta välipäivää ei kannata pitää. Kuvissa esiintyy kuitenkin kukkia, koska tuntuu pöhköltä kuvata perunoita ja papuja. Tein oikein sadonkorjuupadan perunasta, palsternakasta, sipulista, valkosipulista, pavuista, kesäkurpitsasta, persiljasta, lehtiselleristä. Näihin lisäsin pienen annoksen lihapataa pakkasesta, vaikka olisi se ollut hyvää ilman lihaakin.
Hajuherne kasvaa palstalla paljon paremmin kuin pihassa

Kultapallo täydessä loistossaan

Maloppi on helpoimpia kesäkukkia

Salkoruusun kasvatukseen pitää valmistautua jo vuotta etukäteen

Samettikukkaa on hyvä olla kasvinsuojelun vuoksi

Vadelmat näyttävät kauniilta, paljon kuitenkin matojen vioittamia

lauantai 11. elokuuta 2012

Sadonkorjuun aikaa

Päivän saalis

Vadelmahillon voittanutta ei kai olekaan
Aamu tuntui viileältä, mutta niinpäs vaan lämpeni kun kasvimaalle päästiin. Vietimme oikein mukavan aamupäivän palstalla marjoja keräillen, kahvitellen ja juoruillen (tärkein osa?). Mustaviinimarjat olivat kypsiä päällimmäisissä oksissa, alempana olevat piti jättää kypsymään. Vadelmia oli paljon, mutta laatu ei ole ihan yhtä hyvä kuin aikaisempina kesinä. Kyllä niistä silti hillot keiteltiin. Perunaa, papua, sipulia ja palsternakkaa kerättiin päivän aterialle, kesäkurpitsat odottelevat jatkojalostusta.

PS. Keräsin siemeniä kesäkosmoksesta ja tumman punaisesta, melkein mustasta harjaneilikasta. Harjaneilikan siemeniä on runsaasti, vaikka lahjaksi asti.