Eilen lähdimme kolmen palstalaisen voimin hevosenkakkareissulle. Soitimme etukäteen entisen Heppahovin Suville, joka lupasi meidän viedä lantaa niin paljon kuin tarvitsisimme. Peräkärryllinen sitä sitten tuotiin eikä tarvinnut kuntosalia ajatella reissun jälkeen, sen verran hikistä puuhaa lannan lapiointi oli. Puutarha.net-sivut kertovat hevosenlannasta: Huokoinen hevosen lanta sopii kylmään ja tiiviiseen savimaahan.
Hevosen lannassa on typpeä 3, fosforia 1 ja kaliumia 3 prosenttia.
Hevosen ja karjan lannan ravinnesisältö vaihtelee suuresti, mikä johtuu
lähinnä erilaisten kuivikkeiden (mm. turve ja puru) käytöstä. Paljon
typpeä sisältävänä hevosen lanta on syytä kääntää heti levittämisen
jälkeen maan sisään. Sen palamisessa syntyvä lämpö voidaan hyödyntää
myös varhaisissa lavaviljelyksissä.
Meidän hakemassamme lannassa kuivikkeena oli käytetty etupäässä turvetta, joten se on melko hapanta ja vaatii kalkkilisän. Osan lannasta olemme aina levittäneet suoraan maahan ennen muokkausta, osan käyttäneet kohopenkin rakennusaineeksi. Jos sitä vielä jää, niin voi hyvin laittaa kompostiin muhimaan vuodeksi pariksi. Kaija otti kuvan Arjasta ja minusta kakkaa lapioimassa, katsotaan, onko se tarpeeksi edustava blogiin liitettäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti